Tasapainoa

Etsin elämääni tasapainoa. Kaipaan rauhallisuutta ja seesteisyyttä, tunnetta kaiken tasapainosta. Ei täydellisestä, mutta sellaisesta, että elämä tuntuu omalta ja enimmäkseen sujuvalta. Kaipaan turhan karsimista, on se karsiminen sitten tavaraa tai jotain aikaa vievää puuhastelua. Kaipaan tilaa hengittää, aikaa tärkeille asioille.

Olen aloittanut taas tavaroideni karsimisen. Luin Konmarin ja nyökyttelin monessa kohtaa: uskon menetelmän toimivuuteen. Ajatus siitä, että kunkin tavaran kohdalla kysyy, "tuottaako tavara minulle oikeasti iloa" tuntuu toimivalta. Siten taatusti saa karsittua turhat rojut ja säästettyä ne tavarat, jotka oikeasti tuottavat iloa.

Toimimattomaksi tämän hetken elämääni koen sen, että tietyn tavararyhmän tavarat pitäisi karsia kaikki kerralla. Eli pitäisi koota esimerkiksi kaikki vaatteet lattialle ja tehdä karsinta kerralla. Uskon, että toimimalla noin tavaroita saa tehokkaasti karsittua, mutta koen, että minulla ei ole aikaa (eikä voimia) panostaa asiaan kerralla noin paljon. Teen nyt mieluummin täsmäiskuja: levitän esimerkiksi alusvaatteeni lattialle ja karsin  ne eli yhden vaate- tai tavararyhmän kerralla. Koen, että näin saan hommaa etenemään ilman että se tuntuu liian työläältä.

Siivosin myös tätä blogiani jokin aika sitten. Muutin ulkoasua taas kerran, koska kaipaan yksinkertaisuutta ja turhan taakan karsimista. Kaipaan (ja tarvitsen) kepeyttä ja helppoutta.

Kai tämä kaipuu liittyy siihen, että työelämän osa-alue on elämässäni nyt niin painava. Jostain täytyy keventää ja se on sitten se muu. Toisaalta olen oivaltanut, että en tarvitse paljon materiaa ollakseni onnellinen. Minun on oikeastaan vaikea keksiä, mitä haluaisin ostaa. En tarvitse juuri mitään tällä hetkellä ja minusta se on tosi onnekasta. Hieman olen miettynyt, että oikeasti hyviin alusvaatteisiin voisi panostaa (arjen luksus!) ja uusi talvitakki voisi olla tarpeen. Ehkä uudet sukset voisivat myös olla kaivatut, tosin talvien huonous pistää miettimään hankinnan järkevyyttä. Toisaalta jos nyt kerran on varaa tehdä tuollanen sijoitus, josta olisi iloa moneksi vuodeksi, niin ehkä se olisi järkevä. (Karvapohjasuksilla voisi hiihtää nollakeleilläkin, joten ehkä voisin jatkossa hiihtää useammin, kun ei olisi voiteluongelmaa.)

Karsimisen lisäksi olen kotona kuurannut paikkoja, joita ei tule turhan usein siivottua. Se tuntuu hyvältä ja oikealta, vaikka ärsyttää, miten paljon se vie aikaa. Olen ehkä laiminlyönyt kotiani, pitää korjata tilanne. Oma kotikolo on kuitenkin oma kotikolo ja minulle koti on tärkeä, on se sitten millainen hyvänsä.